Vaikka Suomea kutsutaan hyvinvointiyhteiskunnaksi ainakin vielä toistaiseksi, on maamme vanhustenhoito saanut osakseen runsastakin kritiikkiä. Osa on sitä mieltä, että maamme vanhustenhoidossa suositaan kotihoitoa usein aivan liian pitkälle, koska laitoshoito on niin kovin kallista ja koska laitospaikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän. Tämä on johtanut jopa siihen, että moni vanhus elää olosuhteissa, jotka ovat modernista länsimaisesta näkökulmasta katsottuina ala-arvoiset – kaikille ei tule esimerkiksi vettä suoraan kotiin, vaan se pitää nostaa itse kaivosta ja osa taloista on puulämmitteisiä. Puilla lämmittäminen on saattanut hoitua vaivatta ennen kuin ikääntyminen on alkanut tuoda yhä uusia haasteita vanhuksen elämään, mutta ikääntyneen vanhuksen voi olla vaikeaa tästä selviytyä. Pihanhoito on voinut olla aikaisemmin omakotitalossa elävän ilonaihe, mutta vanhennuttuaan moni saattaa kokea lumenkolaamisen ja puutarhanhoidon taakkana. Jopa ruuanlaitto voi olla ikääntyvälle vaikeaa ja esimerkiksi muistisairaudet voivat aiheuttaa suoranaisia vaaratilanteita. Hella saattaa helposti unohtua muistisairaalta päälle ja tulipalon vaara on todellinen. Osa vanhuksista haluaa itse asua itsenäisesti omassa tutussa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista, mutta osa asuu kotonaan, koska muuta mahdollisuutta ei oikein ole.
Yksinäisyys ja taloudelliset huolet
Monen vanhuksen tukiverkko asuu kaukana ja moni vanhus kokee olevansa yksinäinen. Taloudelliset huolet painavat monen vanhuksen mieltä, koska pelkällä eläkkeellä on vaikea tulla toimeen alati nousevien asumiskustannusten maassa. Vaikka työvuosia olisi kertynyt pienen ihmisiän verran, ei eläke kuitenkaan välttämättä ole niin suuri, että se riittäisi yllättävien menojen osuessa kohdalle. Monesti jo sairaalamaksut tai lääkkeiden hankkiminen voivat keikauttaa vanhuksen taloutta niin paljon, että vanhus kokee taloudellisen tilanteensa erityisen vaikeaksi. Tämä saattaa aiheuttaa masennusta sekä elämänhalun katoamista.
Yksin kotona asuvien vanhusten elämää pyritään helpottamaan kotihoidon avulla, mutta moni vanhuksen elämää läheltä seuraava läheinen on sitä mieltä, että kotihoitoa käytetään myös liian vaativissa tilanteissa – tilanteissa, joissa vanhus tarvitsisi ympärivuorokautista apua. Tällaisissa tilanteissa kerran tai pari päivässä käyvä kotihoito on täysin riittämätön palvelu ja omaisista saattaa jopa tuntua, että läheinen on oman onnensa varassa – jopa heitteillä. Omaisille tämä voi aiheuttaa omantunnontuskia, vaikka jo omassakin elämässä olisi tarpeeksi huolehdittavaa. Toisaalta kunnilla ei aina ole tarjota riittävästi laitoshoitopaikkoja kaikille niitä tarvitseville vanhuksille. Tämä johtaa epätoivottuihin tilanteisiin, joissa sellaisetkin vanhukset, jotka tarvitsisivat enemmän hoitoa, asuvat yksin kotona kotihoidon turvin.
Omaishoito
Osa perheistä hoitaa nykyäänkin isovanhemmat itse omassa kodissaan. Omaishoito on kuitenkin usein nykyaikana raskas ratkaisu ja vaikeasti yhdistettävissä nykyaikaiseen elämäntapaan, jossa tietyn elintason ylläpitämiseksi on melkein välttämätöntä, että perheen molemmat vanhemmat käyvät töissä. Omaishoitajien palkkaukseen ja käytettävissä oleviin vapaisiin pitäisi tulla reippaita parannuksia, jotta läheisen hoitaminen itse olisi realistinen vaihtoehto yhä useammalle. Perheen lasten kannalta isovanhempien asuminen samassa taloudessa muun perheen kanssa voi olla erityisen rikastuttava kokemus – vanhuksia ei tulekaan nähdä taakkana, vaan tiedon ja innoituksen lähteenä, jotka voivat pelkällä läsnäolollaan tuoda perheeseen aivan uudenlaisia positiivisia asioita. Ennen vanhaan perheet asuivat paljon tiiviimmin yhdessä, mistä seurasi monia hyviä asioita, vaikkei sukupolvien yhteisasuminen taatusti ollut aina täysin ongelmatonta.
Laitoshoidon ongelmat
Laitoshoidossa moni hoitaja kokee tarjolla olevat resurssit täysin riittämättömiksi. Vaatimusten ja resurssien ristipaineessa moni hoitaja on lähellä burn outia. Tämä on vakava asia, johon pitäisi keksiä kestäviä ratkaisuja. Kerromme näillä sivuilla lisää vanhustenhoidon nykytilasta sekä esitämme tulevaisuuden vision siitä, mihin tämä tilanne saattaa johtaa, ellei asioihin puututa riittävän ajoissa. Poliittisia ratkaisuja tarvittaisiin nyt kipeästi turvaamaan vanhusten ihmisarvoinen elämä myös tulevaisuudessa. Tämän lisäksi olisi tärkeää turvata myös vanhustenhoidon työntekijöille ihmisarvoiset työskentelyolosuhteet. Työntekijöiden loppuunpalaminen on kipeä ongelma, jolle olisi tehtävä jotain ennen kuin meillä on käsissämme kasvava joukko loppuunpalaneita työntekijöitä.