Edellisellä sivulla maalasimme melko synkän kuvan vanhusten tulevaisuudesta – kuvan, jossa eriarvoisuus lisääntyy maassamme räikeällä tavalla, mikä tulee näkymään myös vanhustemme hoidon eriarvoistumisena. Olisiko jotakin kuitenkin vielä tehtävissä? Voitaisiinko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo vielä jotenkin estää? Esitämme seuraavaksi muutamia ajatuksia tätä koskien.
Muutokset vaativat poliittista tahtoa
Jos visiossa mainittu epäsuotuisia kehityssuunta halutaan kääntää kohti positiivisempaa kehityssuuntaa, nyt tarvitaan rohkeita poliittisia päätöksiä sekä poliittista tahtoa – päätöksiä, jotka ottaisivat kantaa tulevaisuuden vanhustemme puolesta! Oma erityisesti eläkeläisten ja vanhusten asioita ajava puolue olisi nyt tarpeen kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin! On todella väärin, jos poliittisten päätösten aikaansaamat leikkaukset kohdistuvat kerta toisensa jälkeen kaikista heikoimmassa asemassa oleviin – vanhuksiin ja lapsiin – ja juuri niihin, jotka tarvitsisivat tukea kaikista eniten. Eikö ihmisarvoinen vanhuus ole arvo, jonka puolesta kannattaa taistella ja jonka pitäisi olla aivan itsestään selvä osa hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteita?
Yhteisöllisyys
Kun yhteiskunnan tukirakenteet löystyvät ja turvaverkosta tulee harvaakin harvempi, nousee yhteisöllisyyden merkitys tärkeään asemaan. Yhteisöjen olisikin tärkeää keksiä keinoja heikoimpien jäsentensä auttamiseksi. Ehkä vanhuksille suunnattu ystäväpalvelu voisi olla eräs tällainen vaihtoehto tai ehkä lähikaupat voisivat jakaa ylijäämätuotteitaan entistä tehokkaammin vähävaraisille vanhuksille. Lähimmäisten auttamisesta pitäisi tulla tavoiteltava asia ja vanhukset pitäisi nähdä voimavarana eikä taakkana.
Omaishoidon tukeminen
Omaishoitoa pitäisi tukea aikaisempaa enemmän – sekä taloudellisesti että tarjoten omaishoitajille aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia viettää lomaa ja aikaisempaa paremmat mahdollisuudet tukeutua alan asiantuntijoiden apuun. Näin yhä useampi saattaisi haluta hoitaa läheisensä heidän ikääntyessään kotona, mikä tulisi itseasiassa yhteiskunnallekin edullisemmaksi kuin laitoshoito. Samalla lapset saisivat mahdollisuuden elää useamman sukupolven kanssa ja oppia isovanhemmiltaan tärkeitä asioita. Läheisyyden ja turvallisuuden tunne saattaisi lisääntyä monessa lapsiperheessä, jos paikalla olisi aina joku aikuinen lapsen kanssa.
Hoitajien työolojen parantaminen
Hoitajien loppuunpalaminen on vakava uhka potilasturvallisuudelle ja potilaiden hoidolle. Tästä syystä pitäisikin huolehtia siitä, että hoitajien työolot olisivat hyvät. Resursseja tulisi olla riittävästi ja olisi erityisen tärkeää, että hoitajilla olisi riittävästi aikaa huolehtia potilaistaan eikä työ tuntuisi liukuhihnatyöltä. Potilaiden aito kohtaaminen vaatii aikaa ja juuri sitä pitäisi hoitajille tarjota.
Hoitajien työhyvinvointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja hoitajien burn outia tulee ennaltaehkäistä kaikin mahdollisin keinoin. On tärkeää, että työpaikalla vallitsee hyvä työilmapiiri ja että hoitajat kokevat tekevänsä arvokasta työtä. On myös tärkeää, että hoitajat kokevat voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Hoitotyössä hoitorobottien ei pitäisi koskaan ainakaan täysin korvata inhimillisiä ihmishoitajia. Toisaalta robotteja voidaan kyllä käyttää apuna esimerkiksi raskaissa nostotehtävissä ja parantaa näin osaltaan hoitotyötä tekevien hoitajien työolosuhteita.
Koulutus
Alan houkuttelevuutta pitäisi lisätä suomalaisten nuorten keskuudessa, jotta alalle saataisiin koulutettua riittävästi osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa myös jatkossa. Hoitoalan ei pitäisi missään tapauksessa olla ala, jolle ohjataan sellaiset opiskelijat, joille ei ole muuta opiskelupaikkaa löytynyt tai jotka eivät oikein itsekään tiedä, mitä haluaisivat opiskella.
Hoitopaikkojen laatu ja saatavuus
Hoidon laatuun tulee kiinnittää suurta huomiota niin yksityisissä kuin kunnallisissakin hoitopaikoissa ja hoitopaikkoja tulee olla tarjolla riittävän paljon. Tarjolla tulisi olla erilaisia hoitopaikkavaihtoehtoja myös vanhuksille, jotka eivät hoitoaan itse kykene maksamaan ja jokaisessa hoitolaitoksessa tulisi kiinnittää huomiota vanhusten yksilölliseen kohtaamiseen ja heidän yksilöllisten tarpeidensa huomioimiseen yksilöllisellä tavalla. Kenenkään vanhuksen ei tulisi joutua asumaan yksin vastoin tahtoaan tai tilanteessa, jossa hänen pärjäämisensä on epävarmaa tai hänen asuinolosuhteensa ovat kohtuuttoman alkeelliset ja vaativat. Saattohoitoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Eläkkeet
Eläkejärjestelmän tulisi olla reilu. On aika kestämätöntä ajatella, että pienen ihmisiän pituisen työuran tehneen eläkeläisen pitää eläkkeellä laskea senttejä tullakseen toimeen. Eläkejärjestelmä olisi turvattava.
Arvot
Yhteiskuntamme arvoihin ja asenteisiin vaikuttamalla voitaisiin luoda vanhuudesta ja vanhuksista kunnioitettavia asioita eikä vanhuksia tällaisessa asenneilmapiirissä koettaisi taakkoina, kuten valitettavasti nykyisin tuntuu monesti olevan asianlaita. Asenneilmapiiriin vaikuttaminen on hidasta ja pitkäjänteistä työtä vaativaa, mutta aivan mahdotonta se ei ole. Tässäkin asiassa vaaditaan poliittista tahtoa.